Talvilorvailu on takana päin ja on aika kiristää treenitahtia. Tehtiin tänään vähän kalsaritottista eli vähän tottelevaisuusjuttuja sisätiloissa.

Paikkavalintaan vaikutti myös se, että halusin ympäristön, jossa Danan ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin meidän juttuihin. Pihalla on sen verran häiriötä, että Danalla tuppaa häviämään kontakti välillä. Ja koskapa me harjoiteltiin lähinnä staattisia liikkeitä, ei tilaakaan tarvittu ihan hurjia määriä.

No, miksi staattisia? Siksi, että koskapa se seuraaminen ei onnistu, jätetään se hetkeksi, vahvistetaan perusasentoa, maahanmenoa, kapulan antamista ja muita juttuja ja kun pikkuhiljaa alkaa erinnäinen määrä tottiskursseja ja -koulutuksia, yritetään siellä sitten viisaiden kouluttajien kanssa etsiä meille se motivaattori, joka saa tuon seuraamisenkin tulille.

Meidän ensimmäinen iso tavoite on se BH-koe. Missään nimessä se ei ole ihan lähiaikojen juttu, mutta jos vuoden päästä keväällä yritettäisi. Jospa tämä kevät menisi alkeissa ja sitten kouluttajan ohjeistuksella joko jatketaan alkeita tai suunnataan kokeeseen tähtääviin. Mutta hoppas ensi vuonna päästään koe läpi. Tai sitten seuraavana. Kyllähän tuolla piireissä on paljon koiria, jotka tekee kokeen kaksi- tai kolmevuotiaina.

BH-koehan ei sinänsä vielä ole mikään muu kuin testi siitä, että koulutus on sen verran handussa, että koiraa pystyy hallitsemaan. Siitä se kisaaminen sitten alkaa. Peltojälkeähän aloitettiin treenaamaan jo viime kesänä. Olen nyt menossa koirankouluttajakurssille, missä enempi sitten käydään läpi pk-lajeja ja niistä sitten katsellaan, mitkä meille olisi sopivimmat. Se minun haaveeni mahdollisesti pelastuspuolen koiratoiminnasta kun vaatii hyvät tulokset kahdesta pk-lajista.

Maaliskuu on pitkällä. Minun ja Danskun yhteinen taival on kohta vuoden mittainen. Niin se aika rientää.