Otsikosta voi jo varmaan päätellä, että tänä päivänä meille on kirjattu BH-koe suoritetuksi.

Monet käyvät koiransa kanssa BH:n heti, kuin on mahdollista eli 1,5-2-vuotiaana. Dana ei olisi missään nimessä ollut viime vuonna kypsä mihinkään kokeisiin. Nytkään meillä ei olisi sinänsä mikään kiire, koska yhtään kisalajia ei ole koevalmiina, mutta tässä on taka-ajatus. BH:ssa on nimittäin pari liikettä, jotka suoritetaan hieman erilailla kuin varsinaisissa luokkakokeissa, joten halusin nyt syksyllä BH:n alta pois, jotta sen jälkeen voi alkaa treenata asioita ihan oikeasti.

Mutta siis kokeeseen. Edellisenä yönä nukutti hyvin ja yhtään ei hermostuttanut. Missään vaiheessa. Koepaikalla arpa osui numeroon 5, joka oli viimeinen osallistuja ja siksi meillä oli parina nollakoira. Katselin ekan parin ja menin sitten tekemään – kyllä – tottista kentän viereisen rakennuksen taakse. Miksi näin? Sain orientoitua Danan tottikseen, koska aamun metsälenkistä huolimatta, se oli ehtinyt kerätä itseensä jo sen verran painetta autossa, että sen kanssa olisi ollut turha mennä suoraan tekemään koesuoritusta. Samalla sain muistutettua sille, että pallo on treeniliivin taskussa.

Kun meidän vuoro tuli, pudotin vaivihkaa pallon kauemmas kentänlaidalle ja menin ilmoittautumaan. Me ollaan nyt muutama viikko käyty ihan treenaamassa ilmoittautumista, koska Dana on ollut sitä mieltä, että kisapari pitää syödä pois kuleksimasta. Ja koskapa nollakoirakko oli ollut samoissa treeneissä, sovittiin, että otetaan kunnon välimatka. Ilmoittautuminen meni hienosti.

Koskapa meillä oli numero rinnassa, saatiin aloittaa. Napakat käskyt, määrätietoinen kaaviontekeminen ja Dana ei herpaantunut kertaakaan! Viimetalven treenikaveri, joka oli myös kisaamassa, kysyi mitä nappeja olen vetänyt aamulla, kun olin niin rauhallinen ja mitä olen antanut Danalle, kun se teki niin särmästi :D Paikallaanolo ei mennyt ihan niin hyvin, koska Dana luikerteli metrin verran eteenpäin, mutta pysyi kuitenkin.  Tuomari kehui, että meillä oli paketti hyvin kasassa ja oltiin päivän paras koirakko!

Kaupunkiosuudessa oli enemmän haasteita. Danalla oli hillitön meno päällä kokoajan ja astuin sen tassullekin pari kertaa, kun se kulki niin kenossa, mutta silti päästiin ilman kummempia kommelluksia eteenpäin. Ei reagointia ihmisiin, autoihin, polkupyörään tai lastenvainuihin. Ainut, että toiselle koiralle se ärähti ja toinen koira murahti vastaan, mutta kaupan seinässä kiinniollessa ei mitään erikoisempaa.

Seuraavassa kisassa ei sitten olekaan enää kaupunkiosuutta ja päästään ihan vaan kenttäjuttuja tekemään. Minusta tuntuu, että Dana tajuaa, että kentällä tehdään töitä, mutta se ei oikein pysynyt kartalla siitä, että kadullakin pitäisi kulkea sivistyneesti. Varsinkin, kun lähtiessä yksi pikkutyttö juoksi sen melkein kuonon edestä ja aiheutti pienen saalistusvietin nousun.

Näin. BH on alta pois ja hyvä niin. Tänä syksynä ei sitten olekaan enää kisoja tai kokeita. Luonnetesti on, jos Dana ei aloita juoksua. Mutta se onkin sitten jo aivan toinen tarina.