Koira, joka on tottunut rynnimään jäljellä, joutuukin yhtäkkiä hidastamaan vauhtia ja tarkentamaan, on hankalassa paikassa. Kepit nousee, ei siinä mitään.

Käytiin Esko Nykäsen opissa pellolla. Esko tuomio: ajaa metsäjälkikoiraksi yllättävn matalalta. Kulmissa tarkempaa työskentelyä ja FH1 pitäisi olla siinä. Toki esineen ilmaisu pitää vielä muuttaa, mutta valoa tunnelin päässä :)

Kirkkonummella VPY:n VEPE-kokeissa ma, ti, ke. Ja sehän kannatti.

Kolme peräkkäistä päivää, kolme peräkkäistä koetta, kolme peräkkäistä ykköstä. Ja siinä se on: FI VPVA!

Vepeähän ei yksin treenata, joten kiitokset kuuluu kaikille vuosien varrella matkalle osuneille treenikavereille.

Mitäs sitten tehtäis?

Koskapa Danaa ahdistaa hieronta. Se ei oikein tahdo rentoutua, kun veiras kopeloi sitä, joten se on hierottava seisaaltaan. On siis testattava itämaisia vaihtoehtoja.

Akunpuntiota tehdään monessakin paikassa, mutta valitsin (ja häntä minulle suositeltiinkin) ELL Christel Boy:n Halkiasta. Hänellä on pieni praktiikka pienessä kylässä. Porvoossa olisi joku koirakeskus, missä tehdään kanssa, mutta ajattelin, että noin terävälle koiralle hiljainen paikka on parempi.

Mentiin sisälle, ELL tukaili Danan lantion ja totesi, että jumissa on, etenkin vasemmalta. Mentiin sivuhuoneeseen, missä Danan lantioon tuikattiin kaksi neulaa, mistä se ei ollut moksiskaan ja varpaisiin pari. Sinne me sitten jäätiin about puoleksi tunniksi köllöttelemään takahuoneen lattialle. Ja mikäs siinä köllötellessä, kun olin varustautunut pussillisella nakkeja.

Akupuntion jälkeen otettiin se iltapäivä ja seuraava päivä rauhassa ja siitähän se vetreytyi :)

Tuomarin mielestä Danalla on liian lyhyt ja raskas pää, mikä rikkoo kokonaisvaikutelmaa. Miusta se on ihan hyvä pää, mutta ei kaikkien mieleen.

Tuomari vähän ihmetteli, kun kehän jälkeen (oltiin viimenen koira, kun käyttönarttuja oli vain yksi, Dana) kehuin koriaa kovasti H:sta. Harva näyttelyssä on H:hon kovin tyytyväinen. Selitin, että se riittää käyttökoiralle. Ei tarvii enempää :)

Metsäjälkiryhmä on aivan huippu, joten sinne vei taas tie. Vaikka ensi kesän pk-harrastus on vielä hieman kintaalla, mentiin seuran vuoksi :)

Viikko jäljestystä ja etenkin janoja, kaahottamisen hillintää ja hyvää seuraa.

Kaikkensa se Dana antoi ja se näkyy. Nyt kotiin jatkamaan lomaa :)

Tottista toki tehdään ja jälkeäkin jonkin verran ajetaan, mutta sen lisäksi...

Maastosta irtosi 188p: jälki 161 (takajälki ja työskentelysakkoa janalta) ja esine 27 (työskentely -3), mutta tottiksesta vain 64. Molemmat isot noudot, hyppy ja A-este, nollille. Koira ei suostunut hyppäämään. Jos se olisi tehnyt molemmat, saldo olisi ollut 90:n luokkaa, joten olen ihan tyytyväinen.

ELL-reissu antoi sitten vastauksen ihmettelyyn: selässä spondari 5:ssä nikamassa.Ei ihme, että ei hyppy maistu. 90cm vielä jaksaa, mutta se viimeinen 10 senttiä on ylivoimainen.

No, nyt parannellaan selkää ja pohditaan, mitä tehdään seuraavaksi. Vepeä nyt vaikka alkajaiksi.

Me ei olla tehty IPOa, koska Danalla on kulmuri katki. Nyt on kokeiltu.

Maalimies hetsasi sitä saaliille ja normikoira alkaisi turhautua, mutta ei Dana. Se vaan vetää yli ja ei mene aggren puolelle. Aika julmalta se näyttää :)

Kokeiltiin toisella maalimiehellä. Saalis nollassa ja silloin alkaa homma pelaamaan.

Meille ei sovi talvitauko, joten ollaan tahkottu tottista pitkin talvea.

Ja mikäs sen mukavampaa, kun paikallinen rautakauppayrittäjä antaa lainata parkkipaikkaansa aukioloaikojen ulkopuolella :)