Ei sentään, ei vielä kokeessa olla oltu.

Meidän SPL:n alaosasto tosin järjesti BH-kokeen ja siinä samalla pääsin sitten taas seuraamaan paitsi tietysti järjestelyjä, kun itse olin niitä tekemässä, mutta myös itse suorituksia oli hyvä seurata. Olin tosin kaupunkiosuudessa duunissa, joten pääsin seuraamaan kentällä vain kaksi ensimmäistä koirakkoa. Käytännön syistä etenkin iltakisoissa harrastetaan kahden tuomarin taktiikkaa, jolloin toinen tuomaroi kentän, toinen kaupungin.

Seurasin kahden belgin suorituksia. Toisella ei ollut mitään ongelmia. Toisella tapahtui muutamia hassahduksia ja yksi ohjaajan moka. Koiran virheet olivat jäävä istuminen, jossa koira itseasiassa meni maahan eikä toisella käskylläkään noussut istumaan sekä paikallaan olossa rauhattomuus, jonka seurauksena koira liikkui yli 3 metriä. Molemmat osasuoritukset merkittiin puutteelliseksi. Muuten suoritus ainakin minun silmääni näytti varsin mallikkaalta, jos nyt irtiseuraaminen oli ehkä hieman väljä. Mutta yllätys oli, että vaikka muuten menisi tosi hienosti, kahden osan puutteelliseksi meno tarkoittaa että nipin napin pääsee kokeesta läpi.

Pitänee kesällä tutkailla arvosteluja ja niiden perusteita tarkemmin ja valmistautua kokeeseen niin hyvin, ettei puutteellisia tule. Ja tuomarin mukaan tänä vuonna seurataan erityisesti myös ns. kolmen sekunnin sääntöä. 3 sekuntia tarkoittaa taukoa osien välissä. Yleensä tähän liittyy perusasento jollain tapaa, mutta ei aina.

Olen katsellut elo-syyskuun koetta meille, mutta niitä ei ole vielä julkaistu. Enkä taatusti kerro kellekään, kun olen menossa. Vasta tuloksen kerron :)

Tähän loppuun vielä mainospala paikallisesti K-kaupasta videon muodossa. Tai no, ei se kauppa ole niiinkään tärkeä, vaan se ketä videossa esiintyy. Ape ja Ikehän se siinä. Ikestä on tosin tehty tyttö, mutta se ei onneksi tiedä sitä :D

Viimeaikoina ei isompia juttuja ole ollut.

Dana juoksee nyt kolmatta viikkoa. Tämä on nyt neljäs juoksu ja jostain syystä se ei ole vielä hirveästi hölväillyt verta pitkin lattioita. Omituista. Ehkäpä se on vielä tulossa.

Treenipuolella ollaan enempi hinkattu tuota BH-kaaviota ja lähinnä pitkää seuraamista. Aina kun kohdalle sattuu sopivan iso parkkipaikka, yritetään saada kaavio tehtyä kokonaan välipalkoilla. Ilman palloa Dana on enempi samsonite ja kontaktista ei mitään hajua. Pitää yritää saada se piilompaan piakkoin, jotta seuraamisesta tulisi joskus sellaista ihan oikeaa.

Totesin tänään, että en tiedä, millainen otus on ilmestyskirjan peto, mutta se voisi hyvinkin olla Dana pullistelemassa toiselle koiralle. Se nimittäin kasvaa kiitettävästi pituutta. leveyttä ja korkeutta, kun se lyö karvat pystyyn. En ole etupäähän päässyt katsomaan, lyökö sen silmät tulta. Voi olla. Pitää yrittää joskus saada siitä kuvakin.

Pääsin viikolla näkemään, kun Dana ja veli Ike olivat kentän laidalla pentukurssilaisten kanssa samaan aikaan. Ihan hihnassa oltiin ja parkkipaikan puolella (kentälle ei saa mennä juoksuisen nartun kanssa). Niinpä vaan Ikekin nostelee karvoja, mutta ei ihan yhtä voimakkaasti kuin Dana. Iken emäntä puhui epävarmuudesta ja sitähän se on. Ehkäpä sen muistaa sitten BH-kokeen tuomarikin, kun pullistellaan kaupan edessä toiselle koiralle...

Äsken ihan nauratti, kun Dana murisi makuuhuoneessa. Se näin iltasella vetäytyy jo omalle pedille pötköttämään ennen viimeistä iltapissilenkkiä. Olin päivällä laittanut yhden kaupanpäällisenä saadun Josera-lippiksen sänkyyn mukaan, koska siihen pitää saada ihmishajua ja koska en kamalasti pidä sellaisia lippiksiä, ajattelin, että otan sen tyynyn viereen. Kyllä siihen haju pikkuhiljaa tarttuu. Lieneekö Dana unenpöpperössä vai ei, mutta kun se hokasi sen lippiksen, se alkoi murisemaan sille. Kävin sitten henkisenä tukena vieressä tutkailemassa ja otin lippiksen vastaan, kun Dana ystävällisesti halusi sen minulle ojentaa.

Minun pieni mörköikäinen hupsu :)

Minun pitää kohta ommella autohäkin kylkeen jonkainasteinen työkalupakki tai -taskusysteemi. 

Autoon alkaa nimittäin kertyä kaikennäköistä työkalua ja muuta vastaavaa, mitkä on vain ja ainoastaan koiraa varten ja mitä ei voi pitää kotona työkalupakissa. Siksi monia työkaluja on tuplat. Viimeisimpänä ostoksena kärkipihdit. Ja hyvät pihdit onkin. Ne on kohtalaisen pienikokoiset ja niissä on pitkät ja kapeat kärjet. Niissä on mukavasti vielä jousisysteemi kädensijojen välissä, jolloin ne aukeavat itsekseen ja niitä on näin helppo käyttää yhdellä kädellä. En muista merkkiä. Carlsonilta ne ostin ja ei kovin montaa euroa olleet.

Ja mihin minä kärkipihtejä? No nyin hampaiden väliin juuttuneita kepinpalasia koiran kidasta. Treenikavereiden mielestä meidän meininki alkaa olla jo melkein surkuhupaisaa, kun hammaskalustolle sattuu ja tapahtuu, mutta minkäs mahdat. Ei tuolta keppien rouskuttelua oikein voi kieltääkään. Pysyypi hammaskivi kaukana.

Onneksi just noiden hammastouhujen takia, Danan suuvärkkiä olen tonkinut sen verran, että sitä on kohtalaisen helppo käsitellä. Saan itsekseni hoidettua nuo tikkujen kaivamiset. Nyt on vaan kättä pidempää ja näppineen ei saa kaikkea kaivettua.

Rullaterenejä ollaan tehty, mutta lähinnä vahvistettu noutoa. Danan motivaatio on niin iso, ettei mitän ongelmaa. Ehkä se on tuolla ylivilkkaalla yksilöllä suorastaan rauhoittavaa, kun saa tehdä duunia ja kanavoida energiaa ja keskittymistä sihen oikeaan tekemiseen eikä pääsee häseltämään. Jokatapauksessa, hieno rullakoira siitä tulee!

Treenirintamalla ei mitään uutta. Pari kertaa päivässä treenataan omassa pihalla seuraamista. Suoraa pätkää, täyskäännöksiä ja jääviä. Kunhan maa sulaa ja voi makuuttaa koiraa paremmin, pystyy aloittamaan paikallaolotreenit.

Mutta tuosta otsikosta. Olin tänään kuuntelemassa pentukurssin teoriakertaa, jonka piti tuttu luonnetestituomari. Siinä sitten yhteen kysymykseeni vastattuaan, hän sanoi, että meillä on temperamenttiongelma. Minä tietysti luennon jälkeen kysymään siitä tarkemmin. Juttuhetki selvensi asioita aika paljon. Ja siis tämä kyseinen luonnetestituomari tietää Danan, joten ihan nollista ei tarvinnut selittää asioita.

Oli mukava kuulla, että se, että meillä tehdään tiettyjä asioita pidemmän kaavan kautta, ei johdukaan pelkästään minusta, vaan koiran ominaisuuksista. Toisten koirien ohitusta ollaan treenattu nyt pari vuotta ja treeni jatkuu vaan. Nykyisin tosin, kun koira istuu ohjaajan vierellä ja toinen koira ohittaa, ohitus onnistuu ihan nätisti, jos ohittaja ei ala mulkoilemaan tai rähähdä. Jos Dana pääsee rähähtämään takaisin, sillä iskee hötky päälle vähäksi aikaa ja se alkaa tarmokkaasti esim. kaivella lunta ja vetää hihnasta. Kuulin, että syy on osin temperamentissa. Eli, koiralla on niin voimakas temperamentti, että se vaikuttaa hermorakenteeseen. Kun temperamentti iskee tilanteessa päälle, koiralle tulee voimakas patoamisen tarve. Siksi se muuten kanniskelee keppejä ja lumikokkareita, koska se rauhoittaa sillä itse itseään. Olenkin ihmetellyt, että Danan kanssa vieraisiin ihmisiin tutustuminen treenien ulkopuolella on hieman haasteellista, koska jos sillä ei ole keppiä tai lumipaakkua suussa, ihmisten housut ovat vaarassa. Jotenkin se housunlahje löytää tiensä hampaiden väliin ja yleensä housuissa on sen jälkeen reikä.

Tämä ylivoimakas temperamentti aiheuttaa myös ongelmia. Jotkut treenaukset ja erikoiset tilanteet, kuten tulevan BH-kokeen kaupunkiosuus saattavat muuttua haastaviksi, kun koiralla ei ole mahdollisuutta kanniskella mitään. Toisaalta esim. haussa koiran pistäminen rullalle on hyvä idea, koska se saa kanniskella sitä rullaa osan aikaa. Myös maalimies ei voi mokata treeneissä kovin pahasti, koska haukkuva koira saattaa nostattaa itsensä aika helposti. Meillä tämä tarkoittaa räjähdysherkkää koiraa. Myös suojelu on lajina automaattisesti kuopattu. Jälkeä ja hakua vaan.

Meillä on tämän kesän hommina sitten treenata entistä vahvemmin rauhaa. Kun tilanne on päällä, käskysana (luultavasti joku "höpöhöpö") ja ehkä rauhoittava kosketus ja matka ei jatku ennen kuin koira rentoutuu selvästi. Alussa se saattaa kestää aika kauan, mutta helpottuu toivottavasti aikaa myöten.

Tuota temperamenttia ei voi kitkeä pois. Se on koiran ominaisuus. Ei ehkä noissa mitoissa ihan toivottava, mutta sen kanssa on elettävä.

Juuh. Treenitauko takana, uutta vaihdetta kehiin.

Vaihdettiin palkkapaikkaa vähän piilompaan => ohjaaja ei osaa palkata enää oikeaan aikaan, ei saa palkkaa ulos  taskusta, oli se sitten missä taskussa tahansa. Ohjaaja pitäisi laittaa vaihtoon. Dansku sambaa edelleen.

Laitettiin ilmaisu irtorullilla alulle kentällä. Danalle liivit vaan lyö innon päälle ja siitä tulee ihan pitelemätön. Ei sille tarvii selittää, että ukkoja ehtimään ollaan menossa. Kyllä se tietää, mitä tapahtuu, kun liivit otetaan esiin. Tällä kertaa vaan maalimieheltä piti tulla takaisin emännän luokse ennen kuin saapi palkkaa maalimieheltä. Ihan hienosti se kai aloittelijaksi meni. Ekalla keralla se jäi hohhailemaan maalimiehen luokse, mutta toi tosiaan rullan ohjaajalle. Toisella kerralla se jo melkein tajusi, että mikä on homman nimi. Ohjaaja ei osannut nyplätä näyttöliinaa tarpeeksi nopeasti paikalleen.

Dansku hokasee asioita melko nopeasti, joten veikkaan, että kun muutaman kerran harjoitellaan, se alkaa mennä jo melkein malikkaasti. Toki, kun se viedään metsään ja ohjaaja alkaa roikkua mukana, asia on taas aivan uusi tilanne.

Mutta treeniä treeniä treeniä...

Kahden minuutin päästä alkaa Earth Hour ja meidänkin huusholli pimenee. Aika siis lähteä iltalenkille :)

Treenipäivityksiä ei ole luvassa nyt vähään aikaan.

Syynä on se, että Dana on räkinyt nyt pari päivää ja viimeyön se oksensi limaa puolen tunnin välein. Ja emäntähän sitten siivosi puolen tunnin välein, mikä johti väistämättä siihen, ettei meistä kumpikaan nukkunut.

Aamulla soitto eläinlääkärille ja aikaa kehiin. Pelkäsin, että se olisi kennelyskää, kun sitä on nyt paljon liikenteessä. Epidemiaksi asti.

Ei ollut onneksi. Kennelyskä on bakteeriperäinen ja Danalla vaikuttaisi olevan virus. Ei kuumettakaan enää. Hoitona kortisonia ja lepoa sekä vähintään kahden viikon treenitauko. Ja niin sitä sitten pidetään. Tuleepa nyt sitten hoidettua tuo korvatulehdus samalla. Sitäkin on ollut ja nyt saatiin uudet tropit. Jos ei nyt mene pois, aletaan etsiä syytä. Onko se ruoka vai mikä? Aika näyttää. Toivottavasti häviää.

Joten, päivitystä odotettavissa ehkäpä sitten muutaman viikon päästä ellei sitä ennen tapahdu jotain päivityksen arvoista.

No joo, ei meidän tottis ole mitenkään järisyttävän tehokasta, mutta tuo on meidän tottisryhmän työnimi.

Homma menee siis nyt siten, että seurassa on pistetty tottista enemmän halajavat ja tavoitteellisesti treenaavat läjään ja sieltä etsitään vertaistukea. Niinpä meilläkin normitottiryhmä on hieman laajentunut. Uusia näkökulmia ja huomioita luvassa.

Seuraamistahan me hangattiin - taas. Ja palkkapaikka vaihtui rintataskuun tai kainaloon - taas. Syynä se, että koira on niin saalisvietissä että se kyykkii koko seuraamisen ajan valmiina sinkoamaan pallolle, jos se on liian lähellä. Nostetaan siis ylemmäksi. Pitkien seuraamisten sijaan tehdään lyhyitä, mutta paljon käännöksiä, jotta koira ei aukea.

Danaa on kuulemma mielenkiintoista seurata ja sen seuraamista on haasteellista arvioida. Sillä on kuulemma niin notkea selkä ja letkeä lantio, että se luikertelee rinnalla eteenpäin. Mun pikku sambatanssija <3

BH-kaavio on tulostettu ja uusien sääntöjen vaikutusta siihen pohdittu. SPKL ei ole saanut aikaiseksi vieläkään laittaa nettiin taitettua versiota uusista säännöistä. Ja BH-koe on laitettu kalenteriin. Lokakuuhun...

Joskus sitä tulee ihan normielossakin mukavia hetkiä. Sellaisia erikoisia.

Kuten tuolla aiemmin olen kertonutkin, meillä pistettiin taas palkkapaikkaa vähän uusiksi. Tämä siis tarkoitti sitä, että sekä emännällä että koiralla oli vähän taas totuttelemista. Viikolla treeneissä ei mennyt ihan putkeen seuraaminen ja eipä se ihan aina voi mennäkään. Lauantaina sitten vepen kuivaharkkatreenien aikaan tehtiin myös vähän tottista ja sehän meni mainiosti. Tähän liittyvä huvitusosuus oli, kun mentiin sen jälkeen taasen jäälle putsaamaan tassuja, kenkiä ja housunlahkeita (koska hallissa on kivituhkapohja ja se sotkee hirveästi). Ostin nimittäin viikolla sellaisen kovan juuttirullapatukan, missä on lenkki molemmissa päissä, ajatuksena että opetellaan vähän taistelemaan. Temusin jäällä Danan kanssa ja välillä taisteltiin sillä patukalla. Läksin sitten kävelemään pikkuhiljaa autolle, niin mitä tekee Dana? Tarjoaa seuraamista (hienoa sellaista), että josko patukkaleikki jatkuisi :D Eihän sitä siitä voinut suoraan plakata, kun ei ollut käskyäkään päällä, mutta korjasin tilanteen nopeasti. hieno tyttö!

Tässä kuva jäältä. Huomioliivi on sen takia, että jos koira putoaa avantoon, ompi ainakin jotain, mistä nostaa ylös.

Erityisen ylpeä olen myös siitä, että illalla samaisen järven jään rannalla eräällä mökillä oli tuttuja, joten kävimme samoin tein moikkaamassa heitä. Siellä pumpattiin vettä avannosta, lämmitettiin saunaa, juteltiin ym. mitä nyt möksällä poppoo tekee. Dana osallistui ihan kaikkeen. Siinä vaiheessa, kun se oli erityisen kiinnostunut halkojen hakkaamisesta (halot = keppejä = pureksittavaa), huikkasin sen pois. Mutta tosi hyvin toimi useamman ihmisen ryhmässä. Oli vaan tosi kiinnostunut kaikesta. ihan kaikesta. Jos ihmisten toiminta pysähtyi, se alkoi kaivelemaan lunta ja karsimaan rantapusikkoa.

Sattui meille myös pieni vahinkokin viikolla. Tai ei se ehkä varsinaisesti meidän vahinko ollut, mutta aineksia katastrofiin oli. Juttelin eräänä iltana iltalenkin aikaan yhden toisen koiranomistajan kanssa. Turvallisuussyistä olimme sijoittautuneet toinen toiselle puolelle tietä, toinen toiselle. Täällä pikkukaduilla kun ei ole jalkakäytäviä, joten välimatkaa oli ehkä semmoiset 5-7 metriä. Siinä jutellessamme, molemmat bongasivat lähitalon pihassa kaksi nuorta tyttöä, joilla oli musta ja valkoinen koira. Eipä siinä sen kummempaa, juttu jatkui, kunnes kuulin, kun toinen tytöistä huudahti jotain ja seuraavaksi tajusin, että meitä kohti juoksee ärisevä ja hampaita näyttävä fifi. Joku bichon frise ei-näyttelykarvassa. Ja mitä tekee pikkukoira? Juoksee suoraan Danan syliin. Ei edes jäänyt räkyttämään siihen vähän matkan päähän, niin kuin nuo pienet monasti tekevät. No, Dansku tietysti avasi leukansa ja nappasi fifiä niskasta kiinni. Onneksi sen fifin omistaja juoksi saman tien paikalle, otti koirastaan kiinni, joka huusi siinä vaiheessa vähän, mutta se taisi olla enemmän kuristumassa kaulapantaansa. Sain Danan irrotettua onneksi suht helposti ja järkyttynyt fifinomistaja vei koiransa pois. Varmistin jutukaveriltani, että kai minulla on todistaja siitä, että koira oli kiinni, jos tuosta tilanteesta tulee jotain. Kohta fifinomistaja tulee takaisin kyselemään, että kävikö Danalle kuin? Sisäisesti hymyillen, kehotin häntä varmistamaan jatkossa että oma koira on kiinni ja tarkistamaan reiät. Ei kuulemma ollut, joten taisi panta sattua hanpaiden väliin. Huh. Säikähdyksellä selvittiin.

Mutta niin sitä vaan sattuu ja tapahtuu. Danan kanssa harjoitellaan edelleen muiden koirien ohittamista ja se alkaa mennä kohta ihan hienosti. Nämä fifit vaan juoksee suoraan suuhun ja se hieman haittaa harjoittelua.

Nyt näköjään pukkaa päivitystä enemmänkin, mutta älkää huoliko, kyllä tämä tästä taas hiljenee :)

Tämä meidän ilmaisun valinta on nyt vähän soutamista ja huopaamista. Maanantaisen hakuluennon rohkaisemana ajattelin vielä kerran yrittää löytää sitä kadoksissa olevaa haukkua. Varsinkin, kun Dana on alkanut vähän piippaamaan. Ajattelin, että jos se kuitenkin irtoaisi sieltä. Väärin luulin.

Hetsasin lumitöiden jälkeen Danaa pihalla. Eihän se tahallaan hampaita käytänyt, oma vikani. Pomppi kyllä korkealle. Hetsauksen seurauksena emännällä on pienesti repeytynyt takki (ei haittaa), pienesti rei'itetty rystynen (kipiä) ja pienesti turvonnut poskipää. Jos hyvin käy, huomenna myös musta silmä. Dana ei haukkunut.

Siinä hetsatessa huomasin, että Dana naksutti hampaita. Tosi nopeasti. Se näytti siltä kuin sitä olisi paleltanut. Tuskin sentään sitä. Vahvempi epäilys on, että se patosi, mutta kun ei ollut palloa suussa se purkauti hampaiden kalinana. Jännän näköistä.

Testattiin treeneissä homma uusiksi. Siellä koira laitettiin liikennemerkkiin kiinni ja treenikaverit hetsasivat patukoilla ja purutyynyllä. Yritys oli kova ja koira olisi innokkaasti mennyt purulle ja saikin tyynyn muutaman kerran hampaisiinsa, mutta ei haukkunut. Piippasi ihan vähän ihan alussa, sitten ei mitään. Ehkä se ei vaan tuntenut tarvetta haukkua. Hyvä puru sillä tosin oli. Suojelupotentiaalia - jos haukkuisi.

No ei siinä mitään, pistetään rullalle. Piti vain testata vielä kerran. Mietittiin, että jos kokenut ja pätevä maalimies joutuu tekemään töitä, että Dana agressiohaukkuu, voi turhaumahaukun saaminen olla mahdotonta. Tai ainakin se vaatisi joka kerran niin paljon töitä, vaikka se inahtaisikin, ettei kannata. Ja miksi turhaan, kun on terve koira, joka rakastaa juoksemista metsässä ja maalimiesten etsimistä. Se juokseminen on niin mieluista, että ehkä se onkin vinttikoira?

Treenien jälkeen käytiin vielä kaupan pihassa yksinoloa harjoittelemassa. Treenikaveri katsoi sen verran perään ettei kukaan nyt mennyt näppeineen kiinniolevan sakemannin luokse. Ja näytti merkin, kun menee hienosti. Ja niinhän se meni. Tosi hyvin. Ilmeisesti se, että minä menen piiloon ei aiheuta paniikkia toisin kuin se, että menen sivummalle mutta näkösälle. Ensi viikolla lisätään haastetta ja otetaan toinen koira näköpiiriin.

Omituinen otsikko näin parinkymmenen asteen pakkasilla ja hankikelillä, eikö?

Eilen oli hakuilta. Ihan sisätiloissa. Paikalla oli hakua pidempään harrastanut ja koiransakin taisi olla valioinut tai ainakin lähellä on. Aluksi oli tunnin verran ns. luentoa, jossa kouluttaja kertasi kuinka hän lähtisi rakentamaan hakukoiraa. Sen jälkeen sai kysellä ja porukalla mietittiin ratkaisuja ongelmiin.

Kyselin tietysti ratkaisua siihen, ettei Dana tule luoksen treeneissä, jos se ei heti löydä maalimiestä. Metsälenkillä se kyllä tulee ja palkkaan sen joka kerran, mutta kun se saa liivit päälle ja mennään treeneihin, se kuuroutuu samantien. Kouluttaja ehdotti metsälenkkejä liiveissä. Toinen, mikä todennäköisesti toimii ehkä paremmin, on se, että ennen kuin treenit alkaa, sitä lähetellään pistoille tyhjälle alueelle. Ja huudetaan takaisin. Ja palkataan. Sitä testataan sitten keväällä.

Kyselin myös ilmaisusta. Meillähän ei ole vielä ilmaisua tehty. Syy, miksi olen viivytellyt on se, että olen halunnut nähdä haukkuuko Dana sittenkin ja toiseksi olen ollut laiska tekemään irtorullia loppuun. Dana on alkanut piippailla, joten haluan vielä nähdä aukaisisiko se sittenkin sanaisen arkkunsa. Agressio- ja vahtihaukuthan sillä löytyy. Se ei vain ole aikaisemmin turhautunut. Ihmisten leikki ei sitä turhauta, joten pitää kokeilla, jos toisen koiran leikki turhauttaa. Molemmat luonnollsesti hihnassa ettei vahinkoja pääse sattumaan. Edistyminen riippuu koirasta. Voidaan kuulemma tehdä kaikki muu melkein valmiiksi ja ottaa ilmaisu vasta sitten.

Kouluttajan mielestä meillä on Danan kanssa haussa vain positiivisia ongelmia. Kuulostaa mukavalta. Ei sitten muuta kuin ongelmia kimppuun :)